Kesätunnelmia

Kyllä nyt kesä hellii auringolla ja lämmöllä. Lomaa odotellessa on onneksi ehtinyt töiden lomassa nauttimaan Suomen kesän parhaudesta …ja pakenemaan ilmastoituun toimistoon pahimpina hellepäivinä :) Pikkupirpana viettäisi varmaan yötkin ulkona, jos annettaisiin …aamusta iltaan ainakin. Hyvä, jos malttaa sisälle syömään.

Mökkijuhannuksen ruokailuja jälkiruokailuja suunnitellessa osui silmään kesäkuun Pirkan ruokalehden Juhannuksen raparperikakku. Kakkua on tullut herkuteltua jo kahteen kertaan – niin herkullista. Kakun ainoa huono puoli on sen nopea katoamistahti parempiin suihin. Siltä varalta, että joltain tämä ihana raparperimansikkaunelmaherkku on mennyt ohi, täytynee resepti jakaa. Paras mansikkakausi taitaa tosin olla pian jo ohi, joten kiirettä pitää.

Juhannuksen raparperikakku

150 g voita

 2 dl sokeria

2 kananmunaa

1 tl kardemummaa

2,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

noin 4 dl raparperia paloiteltuna

Päälle

2 dl vispi-/kuohukermaa

sokeria ja vaniljasokeria

noin 500 g tuoreita mansikoita

*Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (halkaisija 24cm).

*Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kardemumma. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää varovasti taikinaan kevyesti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan.

*Levitä raparperit taikinan päälle. Paista 175 asteisessa uunissa ala-tasolla noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä.

*Vatkaa ja mausta kerma. Leviä vaahto jäähtyneen kakun pinnalle. Koristele mansikoilla.

*Kakun voi hyvin leipoa hyvissä ajoin etukäteen, mutta kerma ja mansikat kannattaa lisätä vasta ennen tarjoilua.

-Sini-

Pinkkiä, pitsiä, lehmiä

Vielä muutama viikko sitten en ollut koskaan ommellut itselleni juhlamekkoa, en mitään missä on pitsiä, en mitään missä on vuori, en mitään mitä käyttäisin mahtipontisissa häissä. Nyt olen. Sain talvella kutsun belgialaisen vaihtarikaverini häihin. Kutsun lisäksi myös toiveen, että olisin todistajana siviilivihkimisessä ja että pikkupirpana esiintyisi uskottavasti morsiustytön roolissa. Haasteita kerrakseen.

Häistä oli tulossa suuret ja mahtipontiset. Ihan kuin elokuvissa. Sellaiset juhlat, joissa en koskaan ennen ollut ollut. Naisten pukukoodina oli pitkä puku ja morsiamen lähiseurueen naisten osalta oli puvulle myös tarkat väritoiveet: ykkösenä häiden pääväri turkoosi ja kakkosena räväkkä pinkki. Käytin kevättalven aikana useita tunteja oikeanlaisen puvun etsimiseen, mutta sitä oikeaa ei löytynyt, ei ainakaan sopivassa koossa. Niinpä lopulta päätin ryhtyä ompeluhommiin itse. Suunnitelmissa oli morsiamen toiveiden mukainen turkoosi mekko, mutta kangaskaupassa hautasin tämän haaveen. Oikeanlaista kangasta oikeassa värissä ei vain löytynyt. Pinkkiä onneksi löytyi.

Päädyin varsin simppeliin malliin. Perus empirelinjainen mekko, jossa hivenen levenevä helma. Puvun selkäosa ja hihat olivat pitsiä. Pitkälle iltapuvulle – etenkään räikeän pinkille – on varmasti varsin vähän käyttöä, joten tämän mekon voi lyhentää polvimittaiseksi, jolloin se sopii monenlaisiin kesän juhliin. Lopputulos ei ehkä ollut täydellinen, mutta varsin tyytyväinen olin aikaansaannokseeni. Onneksi, sillä mitään varasuunnitelmaa en puvun osalta ollut tehnyt.

Muutama kiitos täytyy esittää sillä ilman apujoukkoja ei puku olisi tullut valmiiksi, ei ainakaan ajoissa. Äiti kaiveli kaava-arkistoistaan kasan kaavoja, joista löytyi muokkausta vaille sopiva. Appivanhemmat hoitivat pirpanaa, jotta minä sain tarvittavan ompelurauhan inhimilliseen kellonaikaan. Suurimman avun sain kuitenkin miniäkolleegaltani, joka auttoi kaavoittamisessa, sovittamisessa ja lisäksi evästi korvaamattomilla ompeluohjeilla. Kiitos!

Olin suunnitellut puvun kanssa koruiksi helmet ja muuten mustat asusteet. Juhlalaukku unohtui kuitenkin matkasta, joten laukun virkaa toimitti Belgialaisen pikkukaupungin ostoskadulla pyörähdyksen seurauksena löytynyt Desigualin lompakko.

Häitä tanssittiin kesäkuun ensimmäisenä lauantaina ja niinpä me saimme kesän alkuun sopivan minireissun eteläisen Belgian maaseudulle. Majailimme ystäväni ihastuttavassa kodissa. Ei ole huono aloitus päivälle kurkkia kylpyhuoneen ikkunasta naapurin lehmiä :)

-Sini-

Kesän kuningatar

Kesä ehti luvattoman pitkälle ennen ensimmäistäkään raparperipiirakkaa. Tämä epäkohta oli korjattava viime viikonloppuna. Uusimmassa Divaani-lehdessä oli houkuttelevan kuuloinen resepti ja ajattelinkin aloittaa kesän jollain muulla, kun sillä ihan perinteisellä raparperipiirakalla, jota aina teen. Kauppaan en ehtinyt tämän suunnitelman tiimoilta, joten oli tyydyttävä siihen, mitä kotoa löytyi. Tuli siis ”vähän” sovellettua.

Rahkaa, raparperia ja pähkinöitä. Eikös niistä saa terveellisen välipalan?

Pähkinäinen raparperipiirakka

Pohja

125g voita

1 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl mantelijauhetta

1 kananmuna

Täyte

3 dl raparperinpaloja

1,5 dl fariinisokeria

200 g rahkaa

1 tl vaniljasokeria

40 g hasselpähkinöitä kevyesti rouhittuna

*Sekoita paloiteltu huoneen lämpöinen voi, sokeri, jauhot ja kananmuna tasaiseksi massaksi. Painele irtopohjavuoan pohjalle (itse käytin laiskana piirakkavuokaa ja siitä piirakka ei tahtonut irrota).

*Kypsennä pohjaa 200 asteisessa uunissa 10 minuuttia.

*Kuori ja paloittele raparperit. Lisää joukkoon puolet fariinisokerista.

*Sekoita keskenään loppu fariinisokeri, rahka ja vaniljasokeri.

*Kaada rahkaseos pohjan päälle, ripottele pinnalle raparperit ja pähkinät.

*Paista vielä 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota vuoasta.

*Tarjoile vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Raparperia riittää. Mitäköhän siitä seuraavaksi tekisi?

-Sini-

Tunnustus

Huh …viimeviikot ovat olleet sellaista menoa, että mukana ei ole meinannut ehtiä pysyä. Kovasti on kutkuttanut päästä tänne blogin kimppuun sillä saihan blogini ihka ensimmäisen tunnustuksen. Kiitos Kinnarkummun herrasväen Elna!

Tunnustuksen ideana on kertoa kahdeksan asiaa itsestä ja sitten saakin luvan kanssa jakaa tunnustuksen eteenpäin.

Täältä tulee…

1. Olen onneton sanomaan ”ei” – itselle tai muille – ja haalin itselleni aina liikaa tekemistä.
2. Olen oppinut yli-itsevarman yliyritteliään suuruudenhullun elämänasenteen: ”Pystyn siihen mihin joku muukin, joskus se vain vaatii paljon työtä.”
3. Rakastan kaikkea käsillä tekemistä.
4. Leipätyölläni ei ole mitään tekemistä käsillä tekemisen kanssa. Joskus haaveilen, että olisi.
5. Suuri haaveeni on vanha omakotitalo, jonka saisin remontoida juuri meille sopivaksi.
6. Viihdyn kotona. Kotona on aina monta projektia menossa, joita edistäessä saa ajan kulumaan liiankin nopeasti.
7. Minusta on Pikkupirpanan myötä tullut varsinainen perheihminen.
8. Olen vaihtanut täydellisten vatsalihasten treenaamisen vauvamahan kasvatukseen…

…vähän vaati uskallusta julkaista tuo viimeinen :)

Haluan jakaa tunnustuksen Kinnasneulalla, puikoilla, koukulla, langasta ja napeista on rakkaimmatkäsityöt tehty... –blogin Johannalle. Ole hyvä!

-Sini-