29. elokuuta 2013

Varkaan palkka…



…pitäisi kuulemma olla kitkerä. Mutta toisin kävi. Kuten aikaisemmin kerroin, kävimme punaviinimarjavarkaissa (klik). Ja sitten olikin pakko kehitellä marjoista joku herkku. Tuli laitettua kaikki hyvä samaan piirakkaan...

Punaviinimarjapiirakka


Pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Täyte
200 g sitruunarahkaa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
noin 4 dl punaviinimarjoja

Päälle
100 g voita
2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria

* Nypi käsin piirakkapohjan ainekset keskenään sekaisin. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Itsellä oli käytössä 22 x 30 cm kokoinen vuoka.
* Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä pohjan päälle. Ripottele päälle punaviinimarjat.
* Sulata voi ja lisää joukkoon sokeri ja kaurahiutaleet. Nostele lusikalla piirakan päälle nokareiksi niin, että koko täyte ei peity.
* Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25-35 min



Onpa muuten ollut ihania säitä. Aamut ovat olleet sellaisia täydellisen kirpeitä ja raikkaita, jotka saisivat lenkkijalan vipattamaan. Ehkä sitä muutaman kuukauden päästä taas pääsee. Päivät taas ovat olleet sopivan lämpöisiä ja aurinkoisia. On tämä syksyn alku aika mukavaa aikaa!


-Sini-

25. elokuuta 2013

Ison tytön huone



Toisin kuin blogin perusteella voisi olettaa, on meillä kesän aikana tehty muutakin, kun herkuteltu. Makuuhuoneissa tuuli uudet tuulet, kun pikkupirpanan oli aika saada vähän isommalle tytölle sopiva huone. Eihän nyt tuleva isosisko voi enää pinnasängyssä nukkua!

Ennen pikkupirpanan syntymää muutimme itse toiseen makuuhuoneeseen ja meidän vanhasta makkarista oli tuleva vauvan huone. Tarkoitus oli ehtiä maalailla ja laittaa huonetta vähän enemmän vauvamaiseksi, mutta kuten moni muukin suunnitelma, jäi tämäkin toteuttamatta yllättävien käänteiden seurauksena. Vauvan huoneen seinät siis jatkoivat elämäänsä tumman liiloina pienillä lapsekkailla yksityiskohdilla tehostettuna. Huoneessa oli myös koko seinän levyinen pieneen huoneeseen varsin massiivinen liukuovikaapisto. Paljon hyvää säilytystilaa, joka uteliaan neitokaisen käsien ulottuvissa osoittautui piankin varsin toimimattomaksi ratkaisuksi. Lopulta koittikin aika raivata tilaa kasvavalle lelumäärälle ja ennen kaikkea isojen tyttöjen sängylle.

Suurimpana urakkana oli kaapiston siirtäminen meidän omaan makuuhuoneeseen. Vai olikohan sittenkin tapetin valinta paljastuvalle seinälle? Ainakin tapetin valinta vei enemmän aikaa. Lopulta päädyin yhteen, johon heti alkuun olin iskenyt silmäni, eli Ferm Livingin mintunvihreään Harlequin tapettiin. Vielä tapetointia aloitellessa epäilin hetken millainen yhdistelmä on pari tumman liilaa seinää tämän tapetin rinnalla, mutta lopputulos näytti ainakin omasta mielestäni varsin hyvältä.

Toinen suuri pähkäilyn aihe oli sänky. Millainen sänky olisi kiva? No kivojahan olisi vaikka kuinka, mutta päädyimme kuitenkin Ikean Minnen-sänky. Ulkonäkö miellytti ja hinta oli sopiva. Ei haittaa, vaikka villimmät leikit jättäisivätkin jälkensä.





Vielä pitäisi pähkäillä millainen päiväpeitto olisi kiva ja toimiva. Ja minne pinnasänky seuraavaksi kasataan uutta tulokasta varten. Onneksi on vielä aika miettiä ja mittailla.


Aurinkoista sunnuntaita!

-Sini-

19. elokuuta 2013

Marjavarkaissa



Viikko sitten viikonloppuna nautittiin Suomen kesästä parhaimmillaan siskon perheen kanssa päivämökkeilyn merkeissä - kokonainen päivä pikkuihmisillä aikaa juosta paljain varpain nurmikolla ja syödä marjoja kilpaa. Mökkeily toimi samalla myös kesän päätöksenä sillä maanantaina palattiinkin töihin, pikku pirpana hoitoon ja muutenkin arjen pariin. Ja olivathan nuo viime viikon säätkin varsin syksyisiä.

Meitä aikuisia hemmoteltiin mökillä mahdollisuudella ottaa rennosti ja syödä mahat täyteen herkkuruokaa. Piipahdettiin siskon kanssa myös lähistön kirppiksellä, mistä olisi mieli tehnyt kantaa yksi jos toinenkin kiva kaluste kotiin. Järki ja tietoisuus tilanpuutteesta kuitenkin voittivat.

Minut oli nimetty jälkkärivastaavaksi, joten edellispäivänä pyöräytin jo jokusen kerran hyväksi toteamani mustikkavalkosuklaakakun. Joka kerta olen kyllä tainnut tehdä kakun vähän erilailla, kun aika laiskasti tulee kirjoiteltua omia reseptikokeiluja ylös. Kuvittelen muistavani ne kaikki ulkoa. 





Reseptistä riittää hyvin perus 23 cm halkaisijalta olevaan vuokaan, mutta itse suosin korkeita kakkuja, joten käytin 19 cm kokoista vuokaa. Pohjan keksien määrää voi vähän säätää vuoan koon ja omien pohjanpaksuusmieltymysten mukaan.

Mustikka-valkosuklaakakku


Pohja
200 – 300 g vaaleita pursotinpikkuleipiä
50 – 75 g voita tai margariinia (pikkuleipien määrän ja rasvaisuuden mukaan)

Täyte
4 liivatelehteä
1 prk flora vanillaa (muukin vaahtoutuva vaniljakastike tai vispikerma käy …itse vannon tämän nimeen)
200 g tuorejuustoa
200 g valkosuklaata
200 g mustikoita (tuoreita tai pakaste)
(sokeria)
1 limen mehu

Koristeeksi
(pensas)mustikoita
valkosuklaata

*Hienonna keksit ja lisää sulatettu voi tai margariini. Painele keksi-voiseos leivinpaperilla peitetyn irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.
*Pane liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota flora vanilla. Sulata suklaa varovasti mikrossa vähän väliä sekoittaen. Sekoita sula suklaa ja tuorejuusto keskenään ja lisää flora vanilla vaahdon sekaan.
*Lisää mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, kannattaa ne sulattaa ensin, ettei suklaa paakkuunnu.
*Lämmitä kattilassa limen mehu ja sekoita joukkoon liivatteet. Valuta liivateseos täytteen joukkoon ohuena nauhana kokoajan sekoittaen.
*Tarkista maku ja lisää halutessasi sokeria.
*Levitä täyte keksipohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi.
*Koristele ja herkuttele.

*Jos mielit kahvipöytään ennemmin enemmän valkoisen kuin liilan sävyjä, voit lisätä mustikat ihan lopuksi hyvin varovasti sekoittaen. Näin täyte ei värjäänny kokonaan.




Mökkipaikan punaviinimarjapensaiden oksat notkuivat täynnä punaisia marjoja. Pakkohan sitä oli käydä vähän marjavarkaissa. Pääsinpä siis leipomaan ensimmäisen punaviinimarjapiirakkanikin.


-Sini-

7. elokuuta 2013

Back to basics



Uusien reseptien kokeilu ja kehittely on jännää ja monesti palkitsevaa. Jotkut vanhat jutut ovat kuitenkin niin hyväksi havaittuja, että niihin on aina palattava. Yksi tällainen on äidiltä opittu piirakkaresepti. Samaa pohjaa käyttäen on meillä kotona pyöräytelty kauden mukaan mustikka-, raparperi- ja omenapiirakat. Pieleen ei voi mennä ja resepti on niin simppeli ja nopea, että herkkuja saa pöytään jopa yllätysvieraille. Tätä reseptiä uskallan ehkä tituleerata maailman parhaaksi peruspiirakaksi.


Mustikkapiirakka


125 g margariinia
1,5 dl sokeria
1 muna
1,5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
mustikoita

*Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi (tässä voi vähän oikaista ja pehmentää margariinia ensin mikrossa niin, että vatkaaminen onnistuu ilman sähkövatkainta). Lisää joukkoon muna ja maito. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja lisää ne sitten taikinaan.
*Kaada taikina piirakkavuokaan ja laita mustikat päälle. Paistaessa mustikat uppoavat osin taikinaan, joten niitä saa olla reilusti, mutta kuitenkin niin, että reunoilla näkyy taikina.
*Paista 175 asteisessa uunissa 30-35min.
*Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

*Samaisella reseptillä saa aikaiseksi omena- tai raparperipiirakan, kun mustikat vaihtaa kuorittuihin ja pilkottuihin omenoihin/raparpereihin ja ripottelee päälle sokeria ja kanelia maun mukaan.



  
Taitaa tältä kesältä jäädä meidän osalta marjat poimimatta, kun anoppi on asettanut minulle porttikiellon mökille. Ei kuulemma tarvita toista savolaista pikkukeskosta tähän perheeseen. Luulenpa, että Mikkelin Keskussairaala kiittää. Minä …noh …haaveilen  niistä marjoista ja mökkisaunasta.


-Sini-