30. elokuuta 2012

Pieniä askeleita


Leikkimökin seinät kaipaavat mielestäni jotain täydennystä. Ehkä taulun. Taulun, josta selviää leikkimökissä leikkijät. Niinpä päätin kehystää pienten leikkijöiden pienet varpaat tauluun. Joidenkin jalkojen maalaaminen oli helpompaa kuin toisten. Toiset nimittäin pysyivät paremmin paikoillaan. Serkusten luonne-erot näkyivät tässä hommassa selvästi. Nyt on taulu valmis …odottaa pääsyä leikkimökin seinään.


 
Oli pakko kaivaa esiin verrokki jalka. Pienenpieni reilun viikon ikäinen jalanjälki viime syksyltä.



25. elokuuta 2012

Nokkosletut


Mumini (äitini äiti) paistoi aina nokkoslettuja. Parasta niissä oli se, että niitä sai syödä niin paljon kun halusi. Nokkonen kun on terveysruokaa. Tänään söin nokkoslettuja ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Tällä kertaa paistoin letut ihan itse …ensimmäisen kerran ikinä. Olin varautunut tähän rupeamaan keräämällä nokkosia jo juhannusreissulla Pohjanmaan puhtaalla maaseudulla. Ryöpätyt nokkoset odottivat lettutaikinaan pääsyä pakkasessa.

Nokkosletturesepti löytyy klik



Lettujen seurana viimeiset viimevuotiset pakastemansikat
 
Näen veljeäni aivan liian harvoin. On kuulemma niin kiireinen. Lettujen paistaminen on hyvä tapa saada veli kylään. Pannu lämpiämään ja ovikello soi.

21. elokuuta 2012

Ranskankielisiä macaroneja


Isovanhempina toivat joskus Ranskan tuliaisena macaroniainespakkauksen. Sellaisen, jossa on muut ainekset valmiina pusseissa ja ainoastaan maito ja valkuaisvaahto piti lisätä itse. Tämä oli loistava pehmeä lasku macaronien leipomiseen. Tai olisi ollut ilman kielimuuria …ei voi puhua pehmeästä laskusta, jos ranskaa osaamattoman pitää ymmärtää ranskankielistä reseptiä. Google kääntäjä auttoi onneksi alkuun ja loput meni arvaamalla …lopputuloksena oli super herkkuja suklaamacaroneja.


Pääsin myös koekäyttämään äidin reissutuliaisena tuoman silikonisen macaronialustan. Ei tarvinnut arvailla kokoa, kun ympyrät oli piirretty valmiiksi. Voiko tämän helpompaa olla? Leivontatarvikkeille on keittiössä varattu vain yksi pieni yläkaappi, joten näiden harvoin käytettävien aarteiden säilyttäminen on hivenen haasteellista. Tarvitsen ehdottomasti isomman leivontatarvikekaapin eli isomman keittiön eli isomman kodin …hmmm …ehkä sitten joskus!



Eilen oli se päivä, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus palata töihin. En palannut töihin, mutta lounaalla kävin moikkaamassa työkavereita ja kuulemassa kuulumisia (ei ihan parhaita kuulumisia sillä rintamalla). Koska oma vyötäröni ei ehkä kestäisi macaronivuoren ahmimista, kiikutin herkkuja työkaverien kahvihetken piristykseksi. Vuoden vaihteessa pitäisi sitten itsekin ihan oikeasti palata sorvin ääreen…

18. elokuuta 2012

Nikkarointia


Kuten jo tuli mainittua, vietimme taas jokusen päivän mökillä. Jokseenkin surkeassa säässä tällä kertaa. Ei elokuussa kuulu olla jäätävän kylmää …eihän? Hyvät hetket päivästä piti hyötykäyttää nikkarointiin, jotta leikkimökin kalusteet valmistuivat ennen syksyn tuloa. Suunnitelmiini ei nimittäin kuulu kalusteiden väsäily syksyn sateissa tai talven pakkasissa ja ensi keväänä on leikkimökin ”grand opening” ja silloin pitää kaiken olla tiptop fiininä …vaikka eivätpä kai nuo pikkutytöt välittäisi vaikka olisikin vaan vähän sinnepäin.

Mökkeilyporukkaan kuului tällä kertaa miehen kavereita, jotka luulivat pääsevänsä mökillä kalaan, saunaan, grillaamaan ja muuten vaan rentoutumaan …ehei …väärin meni! Kun aikaa oli niukasti sateen jatkuvasti uhatessa, piti valjastaa kaikki kynnelle kykenevät leikkimökinkalustetalkoisiin. Yksi sahasi ja toinen ruuvasi …lopulta vähän maalia pintaa ja hyvä tuli. Iso kiitos apureille! Maalasin kalusteet Tikkurilan Unica ulkokalustemaalilla ajatellen, että näin saadaan kestävä pinta. Maali oli jokseenkin hankala työstää, joten toivon todella, että työ kannatti, eikä heti ensi kesänä ole uusinta sudinnan aika.


Hyllyt ja ikkunalauta tehty Kodin1:stä löytyneistä tauluhyllyistä

Etolasta löytynyt harja sai tietysti pinkin maalipinnan.

Reipas pikkuapulainen pääsi koe käyttämään, ja myöhemmin myös koe maistamaan, koleassa säässä ensimmäisiä ihan oikeita kenkiään.

Isovanhempien reissusta tuomat ihanat liilat Elefantenit.



Suunnitelmissa oli myös mustikanpoimintaa, mutta sille puhteelle ei tällä reissulla riittänyt aikaa. Puolukoita näytti kypsyvän metsän täydeltä, joten ainakin yksi mökkireissu pitää tälle syksylle (tai siis loppu kesälle) mahduttaa.

14. elokuuta 2012

Kahvia ja macaroneja


Palauduimme eilen pikkuneidin kanssa mökkeily ja isovanhemmilla vierailu reissulta. Mökillä eivät säät suosineet, mutta projekti leikkimökki onneksi eteni …siitä lisää toisella kertaa. Kotimatkalla oli tarkoitus poiketa hakemaan maitoa aamukahviin, mutta se unohtui, ja muistui mieleen vasta illalla pirpanan jo nukkuessa. Aamukahvi on minulle niin tärkeä, etenkin nyt kun yöunet ovat monesti varsin katkonaiset ja lyhyet, että harkitsin jopa nukkuvan lapsen ronttaamista rattaisiin aamukahvin pelastamiseksi …en kuitenkaan raaskinut.

Aamu ilman kahvia oli varsin ankea. Ja täytyy myöntää, että varsinaisen kahviriippuvuuden olen itselleni hankkinut sillä puolen päivän lähestyessä iski järkyttävä päänsärky. Kauppareissulla kävelin ohi monesta paikasta, josta olisin voinut napata mukaan take away -kahvin …mutta mitä jos se olisikin ollut pahaa kahvia? En uskaltanut ottaa riskiä vaan sinnittelin kotiin asti.

Kahvi tippumaan, lapsi pihalle jatkamaan unia …aah …aamukahvikupillinen (äidin jostain tuliaisena tuoma iso keltainen puolenlitran kuppi, jonka kanssa aloitan jokaisen aamun) herkullista kahvia maidon kanssa …päivä pelastettu!


Eräällä visiitillä vuosia sitten siskoni luokse Pariisiin, missä tuo maailman matkaaja joskus opiskeli, tapasin ensi kertaa herkun nimeltä Macaron. Sain käsiini ison suklaisen leivoksen ja se oli rakkautta ensi puraisusta lähtien. Sittemmin olen Pariisin matkoilla herkutellut erivärisillä ja makuisilla pikku macaroneilla …niitä ei vain voi vastustaa. Suomessa noita herkkuja ei juuri ole tullut syötyä. Kunnes bongasin lehdestä mainoksen Pirkan pakasteuutuusherkusta …macaroneista …kaksitoista kappaletta ihanan värisiä suussa sulavia unelmia. Nappasin kauppareissulla rasian mukaani lohdutukseksi kahvi tai kahvittomuus kärsimykselle. Mmmmm…


Pitäisi opetella leipomaan noita itse. Yksi homma lisää to do –listalle.

6. elokuuta 2012

Ihanat lomalaiset


Viime viikot ovat olleet kiireisiä …on käyty lounastreffeillä, kahvitreffeillä, vauvatreffeillä ja muuten vaan treffeillä. Kesä on kotilomalaisen parasta aikaa. Muillakin on aikaa, kun kaikilla on lomaa tai töissä vähemmän kiirettä.

Muutamilla treffeillä olen ilahduttanut treffikumppaneita mustikkavalkosuklaa-muffinseilla. Metsien täyttyessä uusista mustikoista on viimein aika tyhjentää pakkanen edellisvuotisista. Helppo leivonnainen, joka on saanut varsin hyvän vastaanoton …lukuun ottamatta erästä pikkuherraa, joka piti muffinseista löytyneitä valkosuklaanpaloja vähintäänkin epäilyttävinä.

Mustikkavalkosuklaa-muffinsit
(n. 12 kpl)

4,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 dl maitoa
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
75g voisulaa
noin 100g valkosuklaata karkeaksi rouhittuna
sopivasti mustikoita (jäisinä ei värjää koko taikinaa liilaksi)

Sekoita, maito, munat, voisula ja vaniljasokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kääntele lopuksi joukkoon valkosuklaa ja mustikat. Jaa muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Herkuttele!

Jokin kuorrutus tekisi näistä näyttävämpiä, mutta tällaisenaan ovat helposti mukaan otettavissa.


Viikonloppuna oli ”kotiäitien vapaailta” puisto piknikin merkeissä …ja myöhemmin illalla Cleaning Womenin keikalla hetkumisen merkeissä. Ilta hyvässä seurassa ihanien ystävien kanssa! En ole kauheasti malttanut irtautua kotoa iltarientoihin, mutta täytyy sanoa, että oman pään kesäsiivous teki hyvää. Vaikka seuraavana aamuna pikkupirpana pitikin mykkäkoulua, illalla oltiin onneksi taas kavereita.



Kesän suosikki kesämekko: Vila

Miehen loma osa 2 alkoi. Miehen loma on minun lomaa. Lomaa lomasta …se on sitä, kun päivärutiinit muuttuvat. Lomaa lomasta on sitä kun aamut alkavat rennosti, sitä kun saa paljon aikaiseksi, sitä kun pikkupirpana hymyilee korvasta korvaan hymyä, kun isä ei lähtenytkään töihin, sitä kun voi lähteä lenkille siihen aikaan päivästä kun siltä tuntuu, sitä kun joku muu kokkailee lounaan.

Nyt nauttimaan lomasta ja toivottavasti ei ihan surkeista lomasäistä …

4. elokuuta 2012

Kesä kukkii



Aina keväisin iskee kukkainnostus. Narsissit ja tulppaanit ovat merkki siitä, että kesä on tuloillaan. Tänä keväänä kahvivieras saapui mukanaan iso ruukullinen ihanan keltaisia narsisseja. Keltainen piristi kotiin tullessa niinäkin päivinä, kun viimeiset lumisateet olivat värittäneet maan valkoiseksi. Tulppaaneja ostan keväisin kotiin kimppu kaupalla. Tänä keväänä ehdin jopa oikeasti ihastella niitä, kun kerrankin tuli vietettyä aikaa kotona.

Yleensä olen keväisin niin innostuksen vallassa, että kupsutan kukkapenkkejä jo silloin, kun kylmä multa palelluttaa sormet. Kuvittelin, että tänä kesänä pihani on parhaimmassa loistossa ikinä, sillä olenhan kotona ja minulla on aikaa. Aikaisemmista vuosista poiketen kukkapenkkien kesäkuntoon laittaminen jäi hyvin myöhäiseksi …mihin se aika katosi? Loisto ei myöskään ole se sana, jolla tuota pihaa kutsuisin tällä hetkellä. Epätoivoiset kesäkukkaset, yrtit, perennat, ym. yrittävät sinnitellä surkealla ja satunnaisella hoidolla. Mihin se kaikki aika, jota piti olla, oikeasti katoaa?!

Jos oikein tarkasti katsoo, löytyy pihalta myös kauniita kohtia…





Tomaatit ovat viihtyneet auringossa (ja sateessa). Näyttää siltä, että näistä riittää herkkupaloja ainakin yhden salaatin verran...


Sisäkukista suosikkejani ovat orkideat. Peukaloni eivät todellakaan ole vihreät ja orkideoiden hoitamisessa olen erityisen surkea. Olen yrittänyt kaikki mahdolliset orkideagurujen hoitovinkit, mutta lopputuloksena on aina pystyyn kuivahtanut kukaton varsi. No onneksi kaupasta voi aina hakea uusia uljaita kukkia noiden kuolleiden tilalle …uusia orkideoja tapettavaksi, sanoo mieheni.