Palauduimme eilen pikkuneidin kanssa mökkeily ja
isovanhemmilla vierailu reissulta. Mökillä eivät säät suosineet, mutta projekti
leikkimökki onneksi eteni …siitä lisää toisella kertaa. Kotimatkalla oli
tarkoitus poiketa hakemaan maitoa aamukahviin, mutta se unohtui, ja muistui
mieleen vasta illalla pirpanan jo nukkuessa. Aamukahvi
on minulle niin tärkeä, etenkin nyt kun yöunet ovat monesti varsin katkonaiset
ja lyhyet, että harkitsin jopa nukkuvan lapsen ronttaamista rattaisiin
aamukahvin pelastamiseksi …en kuitenkaan raaskinut.
Aamu ilman kahvia oli varsin ankea. Ja täytyy myöntää, että
varsinaisen kahviriippuvuuden olen itselleni hankkinut sillä puolen päivän lähestyessä
iski järkyttävä päänsärky. Kauppareissulla kävelin ohi monesta paikasta, josta
olisin voinut napata mukaan take away -kahvin …mutta mitä jos se olisikin ollut
pahaa kahvia? En uskaltanut ottaa riskiä vaan sinnittelin kotiin asti.
Kahvi tippumaan, lapsi pihalle jatkamaan unia …aah …aamukahvikupillinen
(äidin jostain tuliaisena tuoma iso keltainen puolenlitran kuppi, jonka kanssa
aloitan jokaisen aamun) herkullista kahvia maidon kanssa …päivä pelastettu!
Eräällä visiitillä vuosia sitten siskoni luokse Pariisiin, missä
tuo maailman matkaaja joskus opiskeli, tapasin ensi kertaa herkun nimeltä
Macaron. Sain käsiini ison suklaisen leivoksen ja se oli rakkautta ensi
puraisusta lähtien. Sittemmin olen Pariisin matkoilla herkutellut erivärisillä
ja makuisilla pikku macaroneilla …niitä ei vain voi vastustaa. Suomessa noita
herkkuja ei juuri ole tullut syötyä. Kunnes bongasin lehdestä mainoksen Pirkan
pakasteuutuusherkusta …macaroneista …kaksitoista kappaletta ihanan värisiä
suussa sulavia unelmia. Nappasin kauppareissulla rasian mukaani lohdutukseksi
kahvi tai kahvittomuus kärsimykselle. Mmmmm…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti